Ero sivun ”Kuhakosken eläimet” versioiden välillä

Kohteesta Rajupusuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rivi 149: Rivi 149:
  
  
== Lähteet ==
+
== Lähteet ==
  
Suomalainen luonto-opas. Kurtto, Laine, Parkkinen ja Varjo
+
Suomalainen luonto-opas. Kurtto, Laine, Parkkinen ja Varjo  
 +
 
 +
Koulun vanhat kuva taulut, Kaipolan koulu
  
 
= Sammakko  =
 
= Sammakko  =

Versio 13. lokakuuta 2010 kello 06.47

Olemme kiinnostuneet Kuhakoskella olevista elämistä.

Minkki

Kuhakosken minkki

Kuhakoskella asustaa minkki. Minkki asustaa melkein sillan alla yhdessä pensaassa. Minkki puolustaa omaa pesäänsä tulemalla pesän lähellä olevaa ihmistä tai eläintä kohti. Jos se on eläin, se saattaa syödä sen. Minkki kuljettaa tavaroita, joita se näkee. Esimekiksi minkki varasti minun matopurkin, joka oli jäänyt kosken toiselle puolelle ja sen pesä oli toisella puolella koskea. Minkki ui matopurkki suussa pesälleen. Minkki ui todella hyvin, vaikka olisi jotain suussa. Se kaatoi sen pesäänsä. Minkki vei kalapussin, joka oli täynnä kaloja. Se söi 13 kalaa. 


Minkin tuntomerkit

Villiminkki on väriltään tummanruskea. Jotkin yksilöt ovat miltei mustia, toiset taas vaaleanruskeita. Alaleuassa sillä on valkea läikkä, joka voi ulottua kaulaan saakka. Talvikarva vaihtuu huhtikuusta heinäkuuhun ja uusi talviturkki tulee loka-marraskuussa. Minkin vartalo on muodoltaan pitkä ja kapea. Minkki on nisäkäs.Luonnonvaraisten urosten ruumiin pituus on 30–46 cm, minkä lisäksi hännän pituus on 13–21 cm. Naaraat ovat huomattavasti pienempiä. Urokset painavat 0,5–1,75 kg ja naaraat yleensä alle kilon.


Ravinto

Minkki syö kaloja,lihaa ja talvella muita eläimiä.


Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Minkki#Ulkon.C3.A4k.C3.B6_ja_koko


 Harmaalokki ja sinisorsat

Kuhakoskella on harmaalokkeja. Ja ne ovat rohkeita. Koska ne uskaltavat tulla jopa 1m päähän ihmisestä jos ihmisellä on kaloja lähellä. Tai jos se haistaa kalan.
Kuhakoskella on sinisorsia. Mutta ei kovin paljoa.Koska niitä ammutaan siellä.



Laulujoutsen

 
Laulujoutsenet.jpg
Joutsenetisompana.jpg
Kuhakoskella on joutsenia. Ne menevät sinne heti kun jää sulaa. Joutsen laulaa kova äänisesti.


Laulujoutsen on valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.


Koko ja ulkonäkö

Piirros: Emmi Kostiainen

Emmin joutsen.jpg


Laulujoutsenen pituus on 140–160 cm, sen siipien kärkiväli on 205–235 cm, ja se painaa noin 9–11 kg. Aikuisen linnun höyhenpeite on valkea, nokka on tyvestä keltainen ja kärjestä musta. Nuori lintu on harmaa, ja sen nokassa on jo nähtävissä aikuisen nokan kuviot, jotka eroavat nuoren kyhmyjoutsenen mustatyvisestä nokasta. Ne voivat erottaa toisistaan nokan keltaisen alueen muodon ja laajuuden perusteella. Sukupuolet ovat samanvärisiä, mutta koiras on naarasta noin 5 prosenttia suurempi.

Laulujoutsenen räpyläjalat ovat mustat. Sydämeen päin kulkeutuva jäähtynyt veri ja varpaisiin päin kulkeutuva lämmin veri ohittavat toisensa hyvin lähekkäin sijaitsevissa verisuonissa, jolloin kylmä veri lämpenee ja lämmin veri taas jäähtyy. Laulujoutsen voi joko nostaa koiven lämpenemään höyhenyksen sekaan tai painautua kokonaan jalkojensa päälle, niin että jalat ovat höyhenyksen suojassa.

Laulujoutsenen "laulu" on kuin vaskipuhaltimen tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys, joka on selvästi melodisempi kuin hanhien tööttäily. Sen lentäessä ei kuulu samanlaista voimakasta viuhuvaa ääntä kuin kyhmyjoutsenella.

Sulkasato

Nuori joutsen sulkii syntymistään seuraavana kesänä ja on valkoinen toisena elinsyksynään. Kaikki siiven yläpeitinhöyhenet eivät tosin uusiudu, joten läheltä tarkasteltuna voi erottaa kuluneita harmahtavia höyheniä, jotka ovat jääneet jäljelle nuoruuspuvusta. Aikuisen linnun sulkasato tapahtuu kesällä, heinäkuun alkupuolella. Naaras aloittaa sulkimisen vähän koirasta aiemmin. Siipisulat irtoavat muutamassa päivässä ja lintu on kiivaimman sulkasadon aikana lentokyvytön 5–6 viikkoa. Tästä ei kuitenkaan ole linnulle suurta haittaa, sillä sulkasadon aikaan ravintoa on runsaasti tarjolla.

Lisääntyminen

Piirros:Laura Penttilä

Lauran Joutsenet.jpg


Joutsenpari solmii elinikäisen liiton, mutta jos puoliso kuolee, saattaa toinen pariutua uudelleen. Pariutuminen tapahtuu jo nuorena, ennen ensimmäistä pesintää. Järvellä voi olla, koosta riippuen, useitakin pareja. Kyhmyjoutsen taas pesii myös tiiviissä yhdyskunnissa ainakin lounaissaaristossa, mutta sellaisesta ei ole laulujoutsenien osalta ainakaan Suomesta julkaistua tietoa. Laulujoutsenet vartioivat reviiriään erittäin tiukasti. Koiras karkottaa vieraat joutsenet väkivaltaisesti, ja sen on havaittu jopa tappaneen tunkeilijan. Naaras ei ole yhtä aggressiivinen mutta kannustaa koirasta tämän puolustaessa reviiriä. Joutsenet karkottavat pesänsä tuntumasta myös muita lintuja ja nisäkkäitä.


Elinympäristö

Suolammet ovat tyypillisiä pesäpaikkoja. Laulujoutsen välttää pesimistä kovin suurten järvenselkien äärellä. Etelämpänä se suosii reheviä lampia ja suojaisia järvenlahtia. Ravinnon saatavuus määrää reviirin koon: etelässä voi riittää kymmenkunta hehtaaria, mutta pohjoisessa reviiri voi olla satakin hehtaaria. Aivan viime vuosina on tavattu pesiviä pareja myös rehevissä merenlahdissa lähinnä Pohjanlahdella. Muuttomatkoillaan linnut pysähtyvät ruokailemaan matalille merenlahdille ja saariston luotojen rantaveteen. Talveksi ne asettuvat usein kaupunkien lintulammikoille ja satamiin. Islannissa, missä lintua ei ole koskaan metsästetty, joistakin laulujoutsenista on tullut puistolintuja pulujen ja pullasorsien tapaan.

Piirros: Kip Chansri

Kipin joutsey.jpg

Ravinto

Ravinnokseen joutsen repii pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla järven pohjasta vesikasveja ja niiden juuria, etenkin kortteita ja uistinvitaa. Se syö myös vesikasvien ilmaversoja, sekä vedessä eläviä äyriäisiä, nilviäisiä, hyönteisiä ja muita pieniä maa- ja vesiselkärangattomia. Muiden puolisukeltajien tavoin laulujoutsen pysyy ruokaillessaan veden pinnalla, mutta pitkän kaulansa ansiosta se ylettyy syömään kasvinosia jopa metrin syvyydeltä. Veden alta ruokaa hakiessaan se käyttää avukseen nokan ja kielen erittäin herkkää tuntoaistia ja nokan sarveisliuskojen avulla se erottelee kasvinosat mudasta. Maalta se voi syödä siemeniä ja meheviä kasvinosia ja myöhemmin kesällä myös mustikoita rantametsästä.

Laulujoutsen käyttää noin 75 prosenttia valveillaoloajastaan syömiseen. Poikaset syövät aluksi proteiinipitoisia hyönteisiä pesäkummun lähiympäristöstä, mutta noin kuukauden ikäisenä ne alkavat harjoitella vesikasvien syömistä. Eläinravinto on kasvaville poikasille erittäin tärkeää, sillä kasvit sisältävät vain vähän poikasten tarvitsemia proteiineja.


Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Laulujoutsen


Vesimittari


Vesimittari järvikorten vieressä.jpg


Vesikirppu.jpg

Kuhakoskella on paljon vesimittareita. Vesimittaria on todella vaikea pyydystää, koska se on niin nopea. Vesimittari on vesieläin.



Miten Vesimittari pysyy veden pinnalla?

Vesimittarit luistelevat pintakalvoilla erittäin taitavasti pitkien keski- ja takajalkoja varassa. Veden pinta on kuin kimmoisa kalvo, joka taipuu ja estää neulaa uppoamasta veteen. Veden pinnalla vallitsee pintajännitys, joka pyrkii pitämään veden pinnan yhtenäisenä ja mahdollisimman tiiviinä Vesimittari pysyy veden pinnalla, koska veden pinta jännitys kannatelee sitä. Ilman pintajännitystä vesimittari uppoaisi veteen. Pintajännitys on syynä siihen, että vesipisara pyrkii pallon muotoon. Etujalkojaan ne käyttävät veden pinnalle pudonneita pienten eläinten pyydystämiseen.


Saalistaminen

Saaliinsa vesimittarit paikallistavat erittäin nopeasti ja tarkasti keski- ja takajalkojensa nivelissä olevat värähtelyaisteillaan. Paikallistaminen perustuu saaliseläimen räpistelyn synnytämään värähtelyyn. Vesimittarit pystyvät myös itse aikaansaamaan veden pintakalvon värähtelyjä värisyttämällään omaa ruumistaan jaksoittaisesti.



Käärmeet


Kyykäärme kuvataulu.jpg


 Kuhakoskella on havaittu kaksi käärmelajia, kyy ja rantakäärme. Käärmeet asuvat yleisimmin kivikossa ja rauniossa. Kyykäärmeillä on myrkkyhampaat. Kyy on hyvä uimari. Kyy naaras synnyttää 4-20 poikasta. rantakäärme kasvaa 75-90 senttiseksi rantakäärme on eniten rannalla. Rantakäärme osaa esittää kuolutta tosi hyvin se munii 6-40 munaa se munii ne kosteisiin paikkoihin ne elävät 20- vuotiaiksi
Rantakäärme.jpg
Kyy saalistaa Hiiriä












Lähteet

Suomalainen luonto-opas. Kurtto, Laine, Parkkinen ja Varjo

Koulun vanhat kuva taulut, Kaipolan koulu

Sammakko

SammakkoKivella.jpg
Sammakko vedessä.jpg
Sammakko kuvataulu.jpg
 Näimme sammakon uimassa ja pomppimassa. Se varmaan pelkäsi, kun meitä oli niin paljon. Sammakko ui sammakon potkuja.


Sammakko on yleisin sammakko-eläimistä. Sen voi tavata koko suomessa, jopa pohjois-Lapissakin.








Pituus

Pituudeltaan koiras-sammakko on 6-8cm. Ja Naaras 9cm.


Elinympäristö

Sammakot viihtyvät parhaiten kosteissa paikoissa ja yleensä elävätkin niissä.

Talvehtiminen: Sammakot talvehtivat horrostamalla ojien, järvien ja merenlahtien pohjamudissa, kaivoissa taikka kaivannoissa. Jotkut yksilöt saattavat myös horrostaa kuivalla maalla taikka muissa kuivissa paikoissa. Mutta tuossa viimmeiseksi mainitussa on se riksi, että sammakko paleltuu, jos suoja ei ole tarpeeksi syvä ja sitten tulee Sammakon lorusta loppu.


Ravinto:

Sammakot syövät hyonteisiä, matoja, etanoita ja pieniä kaloja, joita se pyydytää tahmealla kielellään. Nuijapäät taas syövät levää ja paikoilleen kiinittyneitä pikkueläimiä. Sammakolle kelpaavat myös raadot, mutta se syö niitä vain ääriolosuhteissa.

Lisääntyminen:

 

Sammakko lisääntyy munimalla veteen. Lisääntyminen tapahtuu eri aikoihin eri seuduilla, mutta yleensä noin Huhti-Kesäkuussa. Kutupaikaksi kelpaavat ojat ja lammikot. Naaras munii veteen mätimunia, joiden päälle naaraan selässä oleva koiras laskee siemennesteen. Naaras voi munia jopa parisen tuhatta mätimunaa. Munista kuoriotuu poikasia, joita kutsutaan ulkonäkönsä perustella nuijapäiksi. Munien ja poikasten kehitys nopeus riippuu veden lämpötilasta. Sammako voi elää jopa 15 vuotiaaksi.


Kuvataulun sammakot.jpg
 



















Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sammakko 

Suomalainen luonto-opas. Kurtto, Laine, Parkkinen ja Varjo


kuvat: Anniina ja Jonna