Ero sivun ”Sarsuinmäen tykkipatterit” versioiden välillä

Kohteesta Rajupusuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: Auvilan kylällä sijaitsee Sarsuinmäen tykkipatteri, joka on osa talvisodan jälkeen rakennettua Salpalinjaa. {{Tynkä}})
 
 
(14 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Auvilan kylä|Auvilan kylällä]] sijaitsee Sarsuinmäen tykkipatteri, joka on osa talvisodan jälkeen rakennettua [[Salpalinja Sulkavalla|Salpalinjaa]].
+
  [[Image:Tykkipatterit pieni.jpg|frame|center]]  
  
 +
= Salpalinja  =
  
 +
Sarsuinmäen tykkipatterit kuuluvat osana Suomen mittavinta yksittäistä rakennuskohdetta, jonka tehtävänä oli suojata Suomen itärajaa. Linjan tarkoituksena oli olla sisempi puolustuslinja Mannerheimin linjan jälkeen. Ensimmäisen kerran Salpalinjaa rakennettiin talvisodan loppumisesta jatkosodan alkuun saakka, 1940-41. Ajatuksen Salpalinjasta sai kenraaliluutnantti Oesch. Marsalkka Mannerheim hyväksyi esityksen Salpalinjasta 11.5.1940 ja rakennustyöt polkaistiin käyntiin välittömästi. Kenraaliluutnantti Hanell toimi rakennustöiden johtajana linnoitustoimistonsa kanssa. Raja kulkee itärajaa pitkin alkaen Vironlahdelta ja jatkuen Savukoskelle, siitä Jäämerelle saakka. Salpalinja oli huikea rakennuskohde, kuten edelleenkin, jopa 1200 kilometriä pitkä. Sitä olivat rakentamassa enimmillään 35000 miestä sekä 2000 lottaa, keväällä 1941.
  
{{Tynkä}}
+
Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, koska Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Se toimi ikään kuin pelottelu keinona Neuvostoliitolle ja vähensi Neuvostoliiton haluja lähteä koko maan miehittämisyritykseen. Salpalinjaa voidaan sanoa myös suomalaisten henkiseksi selkärangaksi, koska jos se olisi murtunut Suomi olisi valloitettu. Linjaa kutsutaan myös salpa-asemaksi, virallinen nimi on Suomen salpa.
 +
 
 +
Salpalinja oli Suomessa viimeisin kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Siihen päättyi satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Tällä tavoin rakennettuja massiivisia ja sotataidollisia puolustusasemia ei enää ole, koska 2.MS jälkeen sotataito on muuttunut huomattavasti. Linjapuolustuksesta on luovuttu ja siirrytty aluepuolustukseen.
 +
 
 +
Jatkosodan jälkeen Suomessa ei ole enää sodittu eikä uusia puolustuslinjoja tai muitakaan puolustusasemia tarvittu rakentaa.
 +
 
 +
= <br>Sarsuinmäen tykkipatterit  =
 +
 
 +
Sarsuinmäen tykkipatterit sijaitsevat Partalansaarella Ylisenauvilassa, Sarsuinmäellä. 18.6.1940 kenraaliluutnantti Hanell antoi käskyn 152/45-C linnakkeiden rakentamisen aloittamisesta. Työt alkoivat 2.7.1940 ja patterit valmistuivat marraskuun 1940. Se on 30. linnoitustykistöpatteri ja kuului linnoitustykistöpatteristo kolmoseen. Esikuntana toimi Puumala, komentajana oli Väinö Ojanne, työpäällikkönä toimi insinööri M.Ruoho ja linnoitustyömaan johtajana oli rakennusteknikko P.Salmela. <br>
 +
 
 +
== Tekniset tiedot:  ==
 +
 
 +
Tyyppi: 152/45-Canet, ranskalainen tykki (2kpl)<br>Paino: putki 7000kg, kehto 6000kg<br>Putken pituus: 6,84m <br>Putken kaliiperi eli halkaisija: 152mm<br>Kantomatka: 21km<br>Nopeus: 12 laukausta/minuutissa<br>Ammuksen paino: 45kg<br>Valmistusvuosi: 1911, Ranska
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
= <br>Rakennustyöt alkavat:  =
 +
 
 +
Tykit päätettiin sijoittaa Sarsuinmäelle, koska se oli parhain paikka puolustaa tätä aluetta. Sarsuinmäen huippu oli n.160m korkeudella merenpinnasta ja n. 85m korkeudella Saimaan pinnasta. Tykin kantama ulottui sotilaallisesti tärkeisiin ylityspaikkoihin, kuten Puumalansalmelle, Telakanavalle, Vekaransalmelle ja Pajasalmelle. <br>Myös tärkeät Imatra-Sulkava ja Puumala-Sulkava-maantiet olivat tykkien kantomatkalla, myös Sulkavan Suursoutujen reitti oli suojeluksessa.
 +
 
 +
Puolustusvoimat ostivat maa-alueen Evert Kerviseltä. Työt alkoivat heti ja jokainen oli valmis puolustamaan ja edesauttamaan oman kotimaansa vapautta, sekä puolustusvoimat että siviilit. Tykkien saaminen mäelle oli raskas urakka, tärkeimpänä vetojuhtana oli hevonen. Rautaa, sementtiä ja soraa tuotiin myös häkäpöntöillä varustetuilla puukaasu autoilla ja lautoilla. Työtahti oli niin nopea, että tykit saatiin asetettua paikoilleen ennen talven tuloa. Kaikki saatiin valmiiksi 3-4 kuukauden aikana.
 +
 
 +
== <br>Ensimmäiset laukaukset:  ==
 +
 
 +
Helmikuussa vuonna 1941 pidettiin kertausharjoitukset, jolloin kokeiltiin ensi kertaa tykkien toimivuutta. Putkiin ladattiin 45kg ammukset, jotka olivat sijoitettu osoittamaan Ahvionselälle päin, Savonlinnan suuntaan. Harjoituslaukauksia ammuttiin kuusi kertaa, kohteeksi oli asetettu kolme kuusta 11km päässä. Laukaukset onnistuivat, sillä ensimmäinen ammus oli 8m ja toinen 10m päästä maalistaan.
 +
 
 +
Itse tositoimissaan tykillä oli 70-80 sotilasta, osa oli myös Partalansaaren omia urhoollisia sotilaita. Luutnantti Veijalainen toimi patterin päällikkönä ja tykinjohtajina Eino Ruottinen ja Eero Ruottinen.
 +
 
 +
== <br>Tykkien siirtäminen:  ==
 +
 
 +
Jatkosodan alkaessa juhannuksena, tykit purettiin ja siirrettiin lähemmäksi rintamaa. Kyläläiset kokivat tykin siirtämisen ikävänä, koska tykki oli tuonut heille suojaa ja turvaa pelon aikana. <br>Tykit sijoitettiin Laatokanrannalle, jossa niillä ammuttiin yli 1000 laukausta. Tykit pääsivät takaisin samaan paikkaan, mistä olivat lähtöisinkin.
 +
 
 +
Venäläisten pommikoneiden tarkoituksena oli tulla Partalansaarelle pommittamaan Sarsuinmäen tykkipattereita, mutta ne olivat jo siirretty pois. Pommikoneet kuitenkin tyhjensivät pommilastinsa ympäri pitäjää, vaikka heidän alkuperäinen tehtävänsä ei onnistunutkaan.
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
== <br>Sodan jälkeen:  ==
 +
 
 +
Tykit palvelivat hyvin isänmaatamme ja sodan loputtua toinen tykki vietiin Äänislinnaan puheiden mukaan ja upotettiin Äänisjärveen. Toisen tykin kohtalosta ei ole selvyyttä.
 +
 
 +
Edellisten tykkien paikalle tuotiin vuonna 1994 kesällä, uusi museotykki nähtävyydeksi Sarsuinmäelle, samanlainen joka oli ollut myös välirauhan aikaan. Tällä hetkellä Sarsuinmäki on Sulkavan kunnan hoidossa, sillä kunta on solminut vuokrasopimuksen maanomistajan kanssa.
 +
 
 +
<br>Sodan jälkeen Salpalinjasta poistettiin kaikki irti saatava, kenttälinnoitteiden tukipuita ja piikkilankoja myöten, kaikki lähti pois! Panssariesteet on raivattu ja taisteluhaudat täytetty, liikkumisen ja maanviljelyn helpottamiseksi. Museovirastolla on vuosina 2010-11 menevä hanke, jossa kunnostetaan Salpalinjaa. Linjan kunto on hyvä, mikä on yllättävä ja todella hyvä asia. Linja oli vuoteen 2003 puolustusvoimien hallussa.
 +
 
 +
= <br>Lähteet:  =
 +
 
 +
<br>http://koti.mbnet.fi/vesaiko/salpalinja.htm<br>http://fi.wikipedia.org/wiki/Salpalinja<br>Pelkonen,Rauno: Partalansaaren poluilla (1999, Finnreklama Oy, Sulkava)<br>Sarsuinmäen tykkipatteri, esitelmä; Jenni Hakulinen, Riikka Kolehmainen, Katja Valtonen<br>http://www.salpakeskus.fi/index.php?l=1&amp;path=1,62
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
<br>
 +
 
 +
[[Category:Sotahistoria|Sotahistoria]] [[Category:Sulkava]] [[Category:Suomi]] [[Category:Luonnonsuojelualueet]]

Nykyinen versio 7. kesäkuuta 2011 kello 14.22

 
Tykkipatterit pieni.jpg

Salpalinja

Sarsuinmäen tykkipatterit kuuluvat osana Suomen mittavinta yksittäistä rakennuskohdetta, jonka tehtävänä oli suojata Suomen itärajaa. Linjan tarkoituksena oli olla sisempi puolustuslinja Mannerheimin linjan jälkeen. Ensimmäisen kerran Salpalinjaa rakennettiin talvisodan loppumisesta jatkosodan alkuun saakka, 1940-41. Ajatuksen Salpalinjasta sai kenraaliluutnantti Oesch. Marsalkka Mannerheim hyväksyi esityksen Salpalinjasta 11.5.1940 ja rakennustyöt polkaistiin käyntiin välittömästi. Kenraaliluutnantti Hanell toimi rakennustöiden johtajana linnoitustoimistonsa kanssa. Raja kulkee itärajaa pitkin alkaen Vironlahdelta ja jatkuen Savukoskelle, siitä Jäämerelle saakka. Salpalinja oli huikea rakennuskohde, kuten edelleenkin, jopa 1200 kilometriä pitkä. Sitä olivat rakentamassa enimmillään 35000 miestä sekä 2000 lottaa, keväällä 1941.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, koska Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Se toimi ikään kuin pelottelu keinona Neuvostoliitolle ja vähensi Neuvostoliiton haluja lähteä koko maan miehittämisyritykseen. Salpalinjaa voidaan sanoa myös suomalaisten henkiseksi selkärangaksi, koska jos se olisi murtunut Suomi olisi valloitettu. Linjaa kutsutaan myös salpa-asemaksi, virallinen nimi on Suomen salpa.

Salpalinja oli Suomessa viimeisin kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Siihen päättyi satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Tällä tavoin rakennettuja massiivisia ja sotataidollisia puolustusasemia ei enää ole, koska 2.MS jälkeen sotataito on muuttunut huomattavasti. Linjapuolustuksesta on luovuttu ja siirrytty aluepuolustukseen.

Jatkosodan jälkeen Suomessa ei ole enää sodittu eikä uusia puolustuslinjoja tai muitakaan puolustusasemia tarvittu rakentaa.


Sarsuinmäen tykkipatterit

Sarsuinmäen tykkipatterit sijaitsevat Partalansaarella Ylisenauvilassa, Sarsuinmäellä. 18.6.1940 kenraaliluutnantti Hanell antoi käskyn 152/45-C linnakkeiden rakentamisen aloittamisesta. Työt alkoivat 2.7.1940 ja patterit valmistuivat marraskuun 1940. Se on 30. linnoitustykistöpatteri ja kuului linnoitustykistöpatteristo kolmoseen. Esikuntana toimi Puumala, komentajana oli Väinö Ojanne, työpäällikkönä toimi insinööri M.Ruoho ja linnoitustyömaan johtajana oli rakennusteknikko P.Salmela.

Tekniset tiedot:

Tyyppi: 152/45-Canet, ranskalainen tykki (2kpl)
Paino: putki 7000kg, kehto 6000kg
Putken pituus: 6,84m
Putken kaliiperi eli halkaisija: 152mm
Kantomatka: 21km
Nopeus: 12 laukausta/minuutissa
Ammuksen paino: 45kg
Valmistusvuosi: 1911, Ranska




Rakennustyöt alkavat:

Tykit päätettiin sijoittaa Sarsuinmäelle, koska se oli parhain paikka puolustaa tätä aluetta. Sarsuinmäen huippu oli n.160m korkeudella merenpinnasta ja n. 85m korkeudella Saimaan pinnasta. Tykin kantama ulottui sotilaallisesti tärkeisiin ylityspaikkoihin, kuten Puumalansalmelle, Telakanavalle, Vekaransalmelle ja Pajasalmelle.
Myös tärkeät Imatra-Sulkava ja Puumala-Sulkava-maantiet olivat tykkien kantomatkalla, myös Sulkavan Suursoutujen reitti oli suojeluksessa.

Puolustusvoimat ostivat maa-alueen Evert Kerviseltä. Työt alkoivat heti ja jokainen oli valmis puolustamaan ja edesauttamaan oman kotimaansa vapautta, sekä puolustusvoimat että siviilit. Tykkien saaminen mäelle oli raskas urakka, tärkeimpänä vetojuhtana oli hevonen. Rautaa, sementtiä ja soraa tuotiin myös häkäpöntöillä varustetuilla puukaasu autoilla ja lautoilla. Työtahti oli niin nopea, että tykit saatiin asetettua paikoilleen ennen talven tuloa. Kaikki saatiin valmiiksi 3-4 kuukauden aikana.


Ensimmäiset laukaukset:

Helmikuussa vuonna 1941 pidettiin kertausharjoitukset, jolloin kokeiltiin ensi kertaa tykkien toimivuutta. Putkiin ladattiin 45kg ammukset, jotka olivat sijoitettu osoittamaan Ahvionselälle päin, Savonlinnan suuntaan. Harjoituslaukauksia ammuttiin kuusi kertaa, kohteeksi oli asetettu kolme kuusta 11km päässä. Laukaukset onnistuivat, sillä ensimmäinen ammus oli 8m ja toinen 10m päästä maalistaan.

Itse tositoimissaan tykillä oli 70-80 sotilasta, osa oli myös Partalansaaren omia urhoollisia sotilaita. Luutnantti Veijalainen toimi patterin päällikkönä ja tykinjohtajina Eino Ruottinen ja Eero Ruottinen.


Tykkien siirtäminen:

Jatkosodan alkaessa juhannuksena, tykit purettiin ja siirrettiin lähemmäksi rintamaa. Kyläläiset kokivat tykin siirtämisen ikävänä, koska tykki oli tuonut heille suojaa ja turvaa pelon aikana.
Tykit sijoitettiin Laatokanrannalle, jossa niillä ammuttiin yli 1000 laukausta. Tykit pääsivät takaisin samaan paikkaan, mistä olivat lähtöisinkin.

Venäläisten pommikoneiden tarkoituksena oli tulla Partalansaarelle pommittamaan Sarsuinmäen tykkipattereita, mutta ne olivat jo siirretty pois. Pommikoneet kuitenkin tyhjensivät pommilastinsa ympäri pitäjää, vaikka heidän alkuperäinen tehtävänsä ei onnistunutkaan.




Sodan jälkeen:

Tykit palvelivat hyvin isänmaatamme ja sodan loputtua toinen tykki vietiin Äänislinnaan puheiden mukaan ja upotettiin Äänisjärveen. Toisen tykin kohtalosta ei ole selvyyttä.

Edellisten tykkien paikalle tuotiin vuonna 1994 kesällä, uusi museotykki nähtävyydeksi Sarsuinmäelle, samanlainen joka oli ollut myös välirauhan aikaan. Tällä hetkellä Sarsuinmäki on Sulkavan kunnan hoidossa, sillä kunta on solminut vuokrasopimuksen maanomistajan kanssa.


Sodan jälkeen Salpalinjasta poistettiin kaikki irti saatava, kenttälinnoitteiden tukipuita ja piikkilankoja myöten, kaikki lähti pois! Panssariesteet on raivattu ja taisteluhaudat täytetty, liikkumisen ja maanviljelyn helpottamiseksi. Museovirastolla on vuosina 2010-11 menevä hanke, jossa kunnostetaan Salpalinjaa. Linjan kunto on hyvä, mikä on yllättävä ja todella hyvä asia. Linja oli vuoteen 2003 puolustusvoimien hallussa.


Lähteet:


http://koti.mbnet.fi/vesaiko/salpalinja.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salpalinja
Pelkonen,Rauno: Partalansaaren poluilla (1999, Finnreklama Oy, Sulkava)
Sarsuinmäen tykkipatteri, esitelmä; Jenni Hakulinen, Riikka Kolehmainen, Katja Valtonen
http://www.salpakeskus.fi/index.php?l=1&path=1,62