Kaipolan paviljonki

Kohteesta Rajupusuwiki
Versio hetkellä 6. lokakuuta 2010 kello 19.22 – tehnyt Anu (keskustelu | muokkaukset)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaipolan paviljonki on Kaipolan Kiistan, Kaipolan maamiesseuran ja Sulkavan Urheilijoiden yhteisesti omistama tanssilava Kaipolan kylällä. Kaipolan kylän sivuilla[1] on kattava historia paviljongin rakentamisesta nykypäivään. Sisältöä siirretään vähitellen myös tänne wikiin.Historia on koottu paviiljongin 70 -vuotisjuhlan yhteydessä, se on tehty yhdessä kyläläisten kanssa.

Kaipolan paviljongin rakentaminen

Ensimmäiset maininnat oman paviljongin rakentamisesta seuralle löytyvät johtokunnan kokouspöytäkirjasta 1.9.1938. Keskustelua oli käyty ja ”kehoitettiin katselemaan paikkoja jotka soveltuvat k.o. tarkoitukseen”. Seuran vuosikokouksessa 15.1.1939 johtokunta valtuutettiin viemään asiaa eteenpäin. Kaikesta päätellen asia sai nopeasti tulta alleen sillä johtokunta kävi tarkastelemassa paikkaa 17.2 ja kokousti 4.3 seuraavan kerran mittanauhojen kanssa paviljongin tontilla. Päätös rakentamisesta tehtiin 21.3. kokouksessa Jokilahdessa ja samalla päätettiin aloittaa välittömästi avustusten kerääminen.

Rakennuksen sai tehtäväkseen Mauno Kosonen 11 000 mk:n urakkahinnasta. Rakennusmiehinä olivat ainakin Esa, Aarne ja Lauri Kosonen, Martti ja Pentti Sinkkonen, Oskari Korhonen, Olavi Juutilainen, Eevert Vanninen, Tauno Kauppinen, Toivo Ikonen sekä Heikki Seppänen.Varsinaisen lavarakennuksen lisäksi pihapiiriin tehtiin samana kesänä portti, lippukoju sekä ulkohuonerakennukset (2 käymälää, halkovaja sekä putka). Loppukesällä paviljonki sai myös ikkunat.

Kaipolan paviljongin rakentajat.jpg
Kaipolan paviljongin rakentamisen suunnittelua talvella 1938. Kuvassa vasemmalta Toivo Haaja, Uuno Seppänen, Erkki Seppänen, Yrjö Hämäläinen, Toivo Nuopponen. Kuvan on ottanut Pertti Seppänen. Kuva Kyösti Seppäsen arkistosta.

Mistä paviljonki sai nimensä? Nykyisin hienohkolta kuulostava nimi paviljonki nimitykseen selitykseksi lienee tanssilavojen yleinen nimitys paviljonki ja sitä Kaipolassakin tarkoitetaan eli paviljonki pienellä p:llä. Esikuvana voi olla Hiltulan paviljonki. Ennen omaa paviljonkia kaipolalaiset järjestivät tansseja ja iltamia Linnanmäellä eli Pihlajalahden nuorisoseuran talolla.


Kaipolan paviljonki 40-luvulla

Kaipolan juhannustansseihin matkaajat.jpg

Juhannustansseihin matkaavia kylän nuoria 40-luvulta. Kuvassa Marjatta Auvinen (os. Seppänen), Esko Seppänen, Martti Miettinen, Synnöve Vihavainen (os. Haaja) ja Kyösti Seppänen. Kuva Synnöve Vihavaisen arkistosta.

Ensimmäiset tanssit paviljongilla pidettiin 10. ja 11.6.1939, varsinaiset vihkiäiset olivat juhannuksena. Avajaiskesä oli vilkas, tansseja pidettiin viikoittain ja usein peräkkäisinä päivinä yhteensä noin parikymmentä tapahtumaa. Yleisesti tanssipaviljongin rakentaminen lienee otettu kylällä vastaan hyvin, mutta kuului joku ääneen hiljaisen toiveen lausuneen tanssipaikan pommittamisesta maan tasalle ja kinkereillekin kanneltiin kylälle rakennetusta ”synninpesästä”. Nuoriso oli kuitenkin saanut riiauspaikkansa yhä jatkuva tarina alun.

Sota muutti hetkeksi suunnitelmat. Paviljongin sijainti Sulkava-Savonlinna maantien varressa oli hyvä ja sotavuosina se toimi armeijan varastona ja ainakin kesällä 1941 siirtoväen väliaikaisena majapaikkana. Lapsen silmin nähdyt suuret vauhkoontuneet karjalaumat eivät liene liioiteltuja.Kaipolan maamiesseura on perustettu 1938 ja hyvin pian sen toiminta nivoutui yhteen paviljongin kanssa. Maamiesseura ja Kaipolan Kiista pitivät tansseja ensin yhdessä ja melko pian 40- luvun puolivälissä pääasiallinen tanssinjärjestäjä oli maamiesseura. Aivan tarkkaa tietoa siitä, miten maamiesseura sai omistukseensa puolet paviljongista, ei ole, mutta ajankohta lienee ollut 1945 ja oletettavasti omistuksen jakaminen liittynee Kiistan ja maamiesseuran välisiin lainoihin. Puuhamiehet tansseissa lienevät kuitenkin käytännössä olleet melko samat. Vuosikymmeneen liittyi myös rakennuttajaseura Kaipolan Kiistan ”alistaminen” Sulkavan Urheilijat –41:n kyläseuraksi ja nimenmuutos SU-41 Kaipolaksi. Eemil Vannisen pitkä ura tanssien isäntänä alkoi tuolla vuosikymmenellä kestäen aina 1960-luvulle saakka. Esiintyjät lavalla olivat tuohon aikaan lähinnä paikallisia muusikkoja, joista voisi tässä yhteydessä mainita ainakin oman kylän muusikot Heimo ja Aulis Vannisen ja Erkki Hulkkosen sekä nykyisinkin vielä soittava Erkki Lehtisyrjän. Kylän oman bändin nimi oli Humina. Lisäksi Tommi Rasilainen (haitari), Kalle Hyvönen (viulu), Sulkavan Jazz ovat musisoineet paviljongilla. Tansseihin myytiin keskimäärin reilut 200 lippua /ilta. Puhvetin tarjoilut olivat virvoitusjuomapitoisia, ”rapakaljaa ja limonaatia”. Puhvettia ovat pitäneet ainakin Helli Kervinen ja Martta Lind.

Vuosina 1944-46 Kaipolan koululla toimi opintokerho ohjaajanaan koulun opettaja Anna Valtonen, kerho valmisti esityksiä paviljongilla pidettäviin iltamiin.Iltamakulttuuri alkoi sodan jälkeen ja osaselityksenä lienee ollut iltamien verovapaus. Kun pidettiin ohjelmalliset iltamat, sen jälkeen voi olla 1 h. tanssia verottomasti.

Pelkistä tanssitilaisuuksista valtio peri veroa jopa 40 % pääsylipputuloista, kuten Valtter Kososen muisteluista selviää. Myös muut järjestöt pitivät iltamia paviljongilla, kuten mm. paikallinen Iitlahden työväenyhdistys. Tansseihin pukeuduttiin siististi; tumma puku ja (kravatti) ja nuoret neitoset mekkoihin tai kansallispukuihin. Paviljonki olikin erityisesti nuorison kohtaamispaikka. Yleensä nuorison ikä oli vähintään noin 15 v. , mutta varsinaisesti ei “rippikoulu” ollut mikään tansseihin pääsyn lupa. Nuorison pääsy tansseihin riippui hyvin paljon kodin antamasta luvasta.


Kaipolan juhannustansseihin matkaajat2.jpg

Kuvassa nuorisoa menossa paviljongille Juhannustansseihin. Kuvan henkilöt: Esko Seppänen, Synnöve Vihavainen (os. Haaja) Marjatta Auvinen (os. Seppänen), Paavo Seppänen ja Kyösti Seppänen. Kuva on otettu Heikki Seppäsen mäellä. Kuva Synnöve Vihavaisen arkistosta.

Valtter Kososen muistelut Kaipolan paviljongin alkuvaiheista

Kaipolan ”valssimyllyn” alkuvaiheista Valtter Kososen muistelut paviljongin 60-vuotisjuhliin elokuussa 1999


Kaksikymmenvuotias itsenäinen Suomi ei jakanut rahaa urheilulle. Vielä enemmän urheilua karsastivat kunnan ja seurakunnat. Sulkava ei tehnyt siinä suhteessa poikkeusta yleisestä linjasta. Ei ollut veikkaustoimintaa, eikä sen tuomia rahoitusmahdollisuuksia urheilupaikoille tai toiminnoille. Urheiluseurojen toimintansa rahoittamaan järjestämistä tanssitilaisuuksista perittiin veroa valtioille 40 % pääsylipputuloista. Silti piti, ja uskallettiin yrittää Kaipolan Kiistankin taholla.

Seuran johtokuntaan kuuluivat muistini mukaan Seppäsen veljekset Erkki, Viljam ja Uuno. Yrjö Hämäläinen ja Toivo Haaja. Puheenjohtajuus oli Erkki Seppäsellä, sihteerinä Uuno Seppänen ja rahastonhoitajana Yrjö Hämäläinen. Uuno oli innokas sihteeri ja etenkin meidän poikien innoittaja urheilun pariin. Yrjöä nuukempaa miestä tuskin olisi löytynyt koko pitäjästä kukkaron haltijaksi. Seuran arkistoista pitäisi löytyä tiedot siitä kenen aivoista lähti tanssipaviljonkihanke kolmekymmenluvun lopulla. Savolaisittain laitosta kutsuttiin käyttökielessä puljonkiksi ja käyttötarkoituksensa mukaisesti valssimyllyksi. Hyvällä lapsellahan kuuluu olla useita nimiä. Hanketta edesautettiin rakennuspuiden keräyksellä. Kenen sukanvarresta tarvittavat rahavarat löytyivät, sitä en pysty sanomaan. Ehkä rahastonhoitaja ponkasi ne pankista muiden johtokunnan jäsenien myötävaikutuksella. Jokatapauksessa keväällä 1939 serkkuni Mauno Kosonen sai rakentamisesta urakan. Hänen veljensä Esa ja Aarne sekä minun veljeni Lauri olivat rakennustyössä mukana. Martti ja Pentti Sinkkonen, Oskari Korhonen, Olavi Juutinen, Eevert Vanninen, Tauno Kauppinen, Ikosen veljeksistä ainakin Toivo sekä rakennuskohteen lähinaapuri Heikki Seppänen kuuluivat muistini mukaan työryhmään. Rakentajat olivat siis pääasiassa kohteen itä- ja pohjoispuolelta. Siihen aikaan Kukkapäässä voimakkaasti toiminut saha työllisti näet lännempänä asuneet miehet. Kenen käsialaa olivat piirustukset on minulle tuntematon asia. Ainakaan niistä ei ollut tehty ”kivestä ja puusta”, kuten Kaipolan kansakoulun piirustukset kunnallislautakunnan esimies mainitsi vihkiäispuheessaan 1938 tehdyn. Joka tapauksessa työn tulos vastasi hyvin ajan tarpeita.

Olihan uutta, että laitokselle tehtiin oman putkakin, johon häiriköt pantiin. Taisi syntyä peräti pientä kilpailua siitä kuka ehti putkan uudistamaan. Ellen väärin muista se oli ”Pelle” (Väinö) Hintsanen, jolla oli kuuluva ääni ja kauaskantoinen puhetapa pienessä kaljassa ollessaan. Hänen ja konstaapeli Jalmari Kukkosen ihmissuhteet olivat jo kirkonkylällä eriytyneet linjaratkaisuissa. Eihän Kukkosen virka-asema ja voimat riittäneet ”Pellen” kesyttämiseen, vaan siinä tarvittiin koko järjestysmieskaarti ja vähän muitakin. Niillä voimilla saavutettiin kuitenkin ”Pellen” kanssa ”neuvottelutulos” ja Väinö-poika sai kokeilla ”hotellin” kestävyyden ja palvelujen laadun.Vihkiäistanssit olivat juhannusaattona 1939. Silkkinauhoja ei portilla leikattu, vaan piletin ostamalla pääsi aitauksen sisään. Nimismies Hytönen lienee päässyt virka-asemansa puolesta ilman pääsylippua, mutta kyllä hän käytti puhvettia ahkerasti omaan piikkiinsä. hänen sanottiin juoneen 12 pulloa pilsneriä (I-olut) tilaisuuden aikana. Tämän kuultuaan Evert Vanninen harmitteli, kun hänen tuloksensa jäi vain 10 pulloon. Tämän päivän kaljamiehille huomautan, että silloiset keilan muotoiset pilsneripullot olivat vetoisuudeltaan täsmälleen kaksinkertaiset nykyisiin olutpulloihin verrattuna. Jos ennätystä halutaan sivuta niin on juotava täysi kori I-olutta. Tietenkin pisuaarissa käynti välillä on sallittua. Sotien välinen aika 1940-41 oli vilkasta, sillä olihan Sulkava silloin varuskunta-aluetta. Jatkosodan syttyessä joutui ”valssimyllykin” seisomaan aina vuoden 1945 sesonkiin saakka. Sota-aikana vallitsi tanssikielto, jota tosin kierrettiin järjestämällä nurkkatansseja. Lomilla käydessään tulin käyneeksi niissä aina Tunnilassa ja Partalansaarella saakka. Häissä tanssittiin kuitenkin ja niissä käytiin kuokkavieraina. Meihin sotilaisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja huomaavaisesti, vaikka emme olleet kutsuja saaneetkaan. 1945 jouduin toimimaan myös järjestysmiehenä tansseissa.

Mikä lienee siihen aikaan riivannut Kuhakosken puolen poikia, kun heidän myötänsä pyrki tulemaan usein rähinoitä. Pahin sattui ikätoverini Erkin häissä. Erkki nai kaatuneen naapurinsa Pentin sotalesken syksyllä 1945. Hän pyysi minua järjestysmieheksi tilaisuuteen. En ollut asiasta innostunut, mutta kun hän sanoi nimismiehen panneen sen ehdoksi luvan saannille, en voinut olla suostumatta. Niin me Arno Vannisen kanssa olimme häiden järjestyksestä vastaavina. Noin klo 21 paikkeilla uupui sulhanen puhvetin lattialle, josta hänet morsiamensa potkun ja makupuheiden saattamana vietiin takatiloihin lepäämään. Klo 23 virkatoverini löytyi putkan polun varrelta väsähtäneenä. Korjasin hänen pistoolinsa taskuuni ja jäin yksin järjestyksestä huolehtimaan. Puolen yön aikoihin aloittivat kuhakoskelaiset tavanomaiset rähinänsä. Siinä repeytyi muutamia silkkipaitoja ja nenistä saatiin verinäytteitä. Siinä tilanteessa jouduin näyttämään tappelijoille kaverini asetta ja hoituihan se homma rauhallisemminkin. Klo 1.30 totesin humalikkojen määrän jo niin suureksi, että päätin lopettaa juhlat ennen ajan täyttymistä. Siitä eivät tykänneet ”lestinheittäjät”, joilla oli vielä ilmeisesti melkoisia varastoja myymättä. Kemut loppuivat siihen kuitenkin ja aitaus tyhjennettiin vieraista.

Minäkin poistuin kotiini, mutta tiealueelle jäi vielä melkoinen markkinahumu. Sunnuntaina kirkkoon menijät kertoivat palviljongin kohdalla ojien olleen vielä täynnään ryömiviä miehiä, jotka syyttelivät toisiaan pullojensa katoamisesta. Löin laimin järjestysmiestehtäväniini kuuluneen huvipaikan välittömän läheisyyden valvonnan. Nyt sen voin tunnustaa, koska rikos lienee jo vanhentunut. Vuoden 1945 sesongin jälkeen en enää ollut mukana toimivassa voimissa, kun läksin 6.1.1946 opiskelemaan ja olen sillä reissulla edelleen. Kaiken kaikkiaan lienee tämä ”puljonkihanke” kirjattava kyläkunnan menestystarinoiden etujoukkoon, vaikka se ei saanut kakkien hyväksyntää, oli suuren yleisön kannatus jopa ainutlaatuinen. Yhteiskunta napsi siitä huviveroina ja sakkomaksuina kävijöiltä ehkä suurimmat voitot. Kulttuuritoimintana se lähensi eri kansalaispiirejä toisiinsa ja edesauttoi siten yhteisymmärryksen saavuttamista. Mikkelissä 3.8.1999

Jälkikirjoitus: Terve Matti!Panin tässä pyytämäsi muistikuvani Kaipolan pavlijongin alkutaipaleelta. Ne ovat puhtaasti muistini varaisia, sillä mitään tokumentteja ei ole käytettävissäni. Ns. juoksevista tehtävistä siihen aikaan kantoivat päävastuun yleensä samat henkilöt, jotka vastasivat urheilullisestakin panoksesta. Se oli putipuhtaan harrastusurheilun aikaa ilman ponuksia ja mitään etuuksia. Ulkopaikkakunnalle tehdyistä kilpailumatkoista saatiin pelkät matkakulut. Ei päivärahoja eikä korvauksia ansioiden menetyksistä. Muistelukseni tässä ovat puhtaaksi kirjoittamattomina vähän kuin juosten kustuna, mutta toivottavasti ne jotain valaistusta antavat asiaankin.


Terveisin:Valtter Kosonen

Kaipolan paviljonki 50- ja 60-luvulla

Jo neljäkymmenluvulta lähtien tanssien päävastuullisena pitäjinä olivat SU-41 Kaipola ja Kaipolan maamiesseura. Kaipolan Kiistan toiminta oli siirtynyt neljäkymmen- luvulla perustetun SU-41 suojiin ja kunnan ulkopuolisessa kilpailutoiminnassa kaipolalaiset edustivat pääseuraa. Kaipolan Kiistaa ei koskaan ole lakkautettu ja se toimii edelleen rekisteröitynä yhdistyksenä, SU-41 Kaipola taasen ei ilmeisesti ole ollut rekisteröitynyt yhdistys eli kyseessä on ilmeisesti aivan samasta porukasta. Osalle kyläläisistä ja aktiiviseuralaisista pääseuran suojiin meno oli erittäin vaikea asia ja tästä syystä jotkut jättäytyivät urheiluseuratoiminnasta pois.

Kaipolan paviljongin ravintola.jpg
Ravintola rakennettiin tanssisalin viereen 1967.


Näillä vuosikymmenillä paviljongille tultiin jalkaisin, hevosilla tai pyörillä sekä vähitellen yleistyi myös moottoripyörillä tansseihin tulo, olipa autojakin jo joillakin tanssivierailla. Jos jollakin sattuisi olemaan kuvia näiltä vuosikymmeniltä paviljongin pihasta tai tapahtumista, olisimme erittäin kiitollisia niistä. Sivulla olevat kuvat on otettu myöhemmin. Tämän aikakauden aktiivitoimijana niin urheiluseuran puolella kuten myös paviljongin asioissa oli Eemil Vanninen. Kyläläisiä mukana olivat ainakin Heimo ja Aulis Vanninen, Erkki Hulkkonen, Pertti Taskinen (vuodesta-58 lähtien) ja Matti Reinikainen (vuodesta -62 lähtien). Pertti ja Matti ovat olleet paviljongin pitkäaikaisia talkoolaisia ja toiminnan organisaattoreina sekä asioiden järjestäjinä. Alkuvuosina heidän roolinsa oli olla lippujen myyjinä ja levyjen soittajina, myöhemmin he ovat vastanneet päävastuullisina paviljongin toiminnasta ja kunnostamisesta ja ovat edelleen aktiivitoimijoita. Ravintolaa pitivät näinä vuosikymmeninä ainakin seuraavat henkilöt: Vieno Bovelan -59, Esteri Parri -64 ja Pauli Pesonen 64-66. Ravintolaa pidettiin tanssisalin päädyssä.


Kaipolan paviljongin ravintola2.jpg

Vuonna 1967 ravintolarakennus rakennettiin SU-41 toimesta, jolloin myös pääseura tuli lavan kolmanneksi osakkaaksi 1/3 omistuksella. Muita korjaustoimenpiteitä tuona ajanjaksona on ainakin alkuperäisen pärekaton uusiminen kovalevykatoksi 1959 sekä tanssilattian muuttaminen lautalattiasta koivuparketiksi 1957, joka edelleenkin palvelee tehtävässään.Martti ja Annikki Miettinen vastasivat puhvetin pitämisestä vuonna 1967 ensin vielä tanssisalin puolella ja siirtyivät sitten uuden ravintolan suojiin. Ravintolan pitäjät maksoivat seuroille vuokraa ravintolasta 30 penniä /lippu. Annikki Miettinen muisteli, että hän oli ehdottanut kahvin myyntiä Eemil Vanniselle, joka oli todennut, ettei se tule kannattamaan. Kuitenkin kahvista tuli Miettisten aikaan kestosuosikki. Annikki paistoi 100-150 munkkirinkeliä ja piirakoita tanssi-illoiksi, joita sitten herrasmiehet ostivat seuralaisilleen ja itselleen.

Puhvetissa oli tarjolla rapakaljaa, limonaadia, karkkia, tupakkaa ja makkaraa. Tarjoilut ovat säilyneet 60 -luvulta siis hyvin samanlaisina tähän päivään saakka. Ravintolan pitäminen oli kovaa työtä, pöytiä piti siivota jatkuvasti, tanssimaan ei töiden välillä ennättänyt. Annikki muisteli Tapani Kansan vierailua, jolloin artisti halusi välttämättä soittaa puhelimella. Kansa oli ihmetellyt, ettei paviljongilla ole puhelinta ja koska silloin ei ollut vielä matkapuhelin aikakausi, täytyi puhelinta lähetä kylältä etsimään. Annikin mies Martti oli käyttänyt Tapani Kansaa kotonaan noin 6 km päässä. Tämä oli varmasti mieluisa vierailu ainakin isäntien puolelta. Ravintolan pitoa jatkoivat Rauha ja Pertti Taskinen seuraavalle vuosikymmenelle saakka.

Vuodesta 1967 Eino Kantell aloitti tanssien pitämisen Kouvolan viihdetoiminnan nimissä. Kantell järjesti ammattimaisesti tansseja lähiseutujen lavoilla ja hänen kauttaan Suomen kuuluisimmat artistit kiersivät lavoilta toisille. Kaipolassa tanssi-ilta oli yleensä sunnuntai. Järjestysmiehinä toimivat kylän miehet, jotka saivat palkakseen vapaalipun muiden Kantellin lavojen tansseihin. Kantell maksoi vuokraa 7000 mk/kesä seuroille (miten vuokrasumma muuttui vuosien 67-78 välillä, siitä ei ole tarkkaa tietoa). Tansseista tuli erittäin suosittuja ja voidaankin sanoa, että paviljongin kulta-aikaa oli erityisesti 70-luku.



Kaipolan paviljonki 70-luvulla

Eino Kanttelin aikana -67 -78 oli vauhtia ja menoa tansseissa. Tansseja järjestettiin yleensä sunnuntai-iltaisin, mutta tansseja oli myös peräkkäisinä päivinä eli lauantaisin ja sunnuntaisin ja joskus jopa keskiviikkoisin. Lipun lunastaneita oli yleensä 500- 800, keskiviikkoisin 250-400. Väkeä tuli läheltä ja kaukaa. Paikallislehdessä ei ollut tassi-ilmoituksia vaan ilmoitukset laitettiin Itä-Savoon ja jopa Helsingin Sanomiin. Paikalliset tiesivät muutenkin tapahtumat ja ilmeisesti julisteilmoituksia jaettiin pitkin pitäjiä.

Kaikki sen aikaiset huippuartistit vierailivat paviljongilla. Osa artisteista oli hieman omissa juhlatunnelmissa ja alkoholiongelmia peiteltiin mm. selityksillä yskänlääkkeistä. Joku artisteista oli päässyt paikalle vasta puolen yön jälkeen, jolloin yleisö ei välttämättä ollut kovin iloinen. Toisaalta taisi meno olla myös yleisön keskuudessa vauhdikasta. Järjestysmiesten mukaan lupaa ei ollut päästää lipun lunastaneita pois tanssialueelta autoille, mutta käytännössä autoille vierailuun oli löydetty mitä kummallisimpia selityksiä.

Kaipolan paviljongin mainos.jpg

Tanssit aloitettiin yleensä jo vappuna ja niitä järjestettiin joka sunnuntai-ilta syyskuun loppuun. Liput piti tilata ennakkoon setelipainosta ja hakea postista. Lippuja piti ostaa ennakkoon verollisena 25 %, lipun hinta oli 60-70 luvulla 10-15 mk. Muistissa on, että Anita Hirvosen keikkapalkkio oli 300 mk, joka oli maksettu hänelle lippukassasta. Hirvonen oli ollut vielä todella rehellinen, koska maksaja oli vahingossa antanut hänelle 100 mk ylimääräistä, jonka Hirvonen oli palauttanut.

Keikkapalkkio oli ylimmillään noin 800 mk, joka yleensä maksettiin lippukassasta, osa artisteista esiintyi vain vähän aikaa, jolloin palkkiokin oli pienempi. Sama artisti saattoi kiertää samana iltana useammalla lavalla.

Reino ja Raili Liljeström olivat Kanttellin aikaan lippujen myyjiä SU-41: talkoolaisina. Reinon muistojen mukaan 70 -luvun lopulla lippuja oli myyty yhtenä iltana 1178 kpl, esiintyjänä oli Tapani Kansa. Todellisuudessa paviljongille ei olisi saanut myydä kuin 800 lippua ja silloin poliisina ollut Eevert Mikkonen oli käynyt kysymässä Reinolta, kuinka monta lippua on myyty ja vallinneen tavan mukaan ilmoitettu lippujen määrä oli vähän yli 700 lippua, jolloin Eevertti oli todennut, että “on siellä aika täyttä”. Mahtoi alueella olla tungosta!

Vuosikymmenen loppupuolella tanssitoiminta alkoi vähitellen hiipua. Takaisku toiminnalle tuli, kun eräänä juhannuksena esiintyjää ei tullutkaan paikalle ja tanssit täytyi peruuttaa. Kiista otti Matti Reinikaisen johdolla toiminnan pyörittämisen omiin nimiinsä. Ennen tätä oli Eino Lehtinen oli järjestänyt tansseja yhtenä kesänä.

Paviljongilla järjestettiin myös Aurinkotyttökilpailut -79 ja -80, jolloin esiintymislava on rakennettu Markku Hiltusen ja Matti Reinikaisen toimesta.

Mikäli arkistoistanne löytyy tanssijulisteita tai valokuvia tältä aikakaudelta, voisi niitä liittää tänne sivustolle.

Kaipolan paviljongin tanssiohjelmaa

Erään sulkavalaisen teinikalenterista on löytynyt seuraavanlaisia merkintöjä esiintyjistä:

Pe 31.7. 1970 Frederik

Kaipolan kesä 1974:

Su 5.5. Kari Kalliomaa

Su 12.5. Dallapé

La 18.5. Irvin Goodman

Su 19.5. Pekka Nurmikallio

Su 26.5. Seppo Hanski

La 1.6. Eino Grön

Su 2.6. Esko Koskinen

La 22.6. Veikko Kaijansinkko (juhannus)

Su 30.6. Seppo Hanski

Su 7.7. Kalevi Nyman

La 13.7. Kari Kalliomaa

Su 14.7. Seitsemän Seinähullua (SuurSoutujen viikonloppu)

Su 21.7. Kari Kalliomaa

Su 28.7. Dallapé

Su 4.8. Veikko Kaijansinkko

Su 11.8. Kari Alho & Voitto Launo

Su 18.8. Taisto Tammi

Su 1.9. Kari Alho & Voitto Launo

Su 18.8. Lars Erik Four

Su 25.8. Taisto Tammi

Su 1.9. Kari Alho & Voitto Launo

Su 8.9. Seppo Hanski ja Raimo Saari

Su 15.9. Veikko Kaijansinkko

Su 22.9. Kalevi Nyman

Su 29.9. Kari Alho & Voitto Launo

Kesä 1975

La 3.5. Irvin Goodman ja Eija-Sinikka ja Olli Lehtolainen ja Veikko Kaijansinkko

Su 4.5. Taisto Tammi

Su 8.6. Veikko Kaijansinkko

Su 15.6. Humppaveikot

Su 29.6. Esko Rahkonen

Su 6.7. Esko Koskinen

Su 13.7. Danny (Sulkavan Suursoutujen viikonloppu)

Su 20.7. Kalevi Nyman

Su 27.7. Kalevi Nyman

Su 10.8. Eino Grön

Su 17.8. Esko Koskinen

Su 24.8. Veikko Kaijansinkko

Su 31.8. Kari Alho & Voitto Launo

Su 7.9. Eino Grön

Su 14.9. Esko Koskinen

Su 21.9. Veikko Kaijansinkko

Su 28.9. Kalevi Nyman

Kaipolan paviljonki 80-, 90- ja 2000-luvuilla


Disko-kulttuuri ja ravintoloiden yleistyminen juhlimispaikkana vähensi tanssijoita myös paviljongilla 80-luvulla. Kiista on muiden seurojen kanssa ja Matti Reinikaisen johdolla kuitenkin järjestänyt muutamat tanssit kesässä. Ravintolaa pitivät useana vuonna Erkki ja Aili Quvintus SU-41 hiihtojaoston nimissä.

Paviljongin soittajat.jpg

Sulkavan Pelimannit ovat vakioyhtye paviljongilla. Kuva Mervi Karvinen.

Perinteisempänä on pysynyt erityisesti juhannustanssit, jotka aina järjestetään juhannuspäivänä. Vieraita juhannuksena on ollut vuodesta toiseen 150-250 henkilöä. Tervetuloa myös tänä juhannuksena tansseihin muistelemaan menneitä ja hankkimaan uusia muistoja. Juhlimme Kaipolan paviljongin 70- vuotista taivalta juhannuksena ja tarjoamme yleisölle juhlan kunniaksi kakkukahvit.

paviljonki-juhannus.jpg

Kuva Mervi Karvinen

Vuosikymmenien aikana tanssien lisäksi on paviljonki ollut useiden hääjuhlien viettopaikka ja onpa siellä taidettu pitää jotkut syntymäpäivätkin. Perinteisten tanssitapahtumien lisäksi paviljongilla on järjestetty myös mm. SoutuRock -tapahtuma keskustanuorten toimesta, Keskustan kesäjuhlia useana vuonna ja Lejonien tapahtumia. Kirjoittajan muistissa on myös Lassen leiri 80-luvun alussa, jolloin leiridisko järjestettiin paviljongilla ja tätä kautta tuleva Kaipolan kyläläinen sai ensi kosketuksen paviljongin toimintaan. Eipä olisi uskonut silloin, että vuosikymmen myöhemmin oma asuinpaikka on paviljongin lähinaapurissa ja omia häitä vietetään samoissa tiloissa 90-luvun lopussa .

Paviljongilla koululaisten esitykset.jpg

Koululaisten kevätjuhlanäytelmä 2004. Kuva Kristian Liljeström.

Vuonna 1988 ohjelmalliset iltamat on elvytetty uudelleen, jolloin Pirkko Salmisen (Kankkusen) johdolla kyläläiset olivat harjoitelleet ohjelmaa. Iltamaperinne on jatkunut tästä lähtien rantakalalla ja ilman kesäjuhlien ja nykyisin Eloiltamien merkeissä. Koululla ja kylätoimikunnalla on suuri vastuu näiden tapahtumien järjestämisessä. Koululaiset ovat olleet viimeisen vuosikymmenen aikana ahkeria esiintyjiä, koulun oma bändi ja oppilaiden muu ohjelma on viihdyttänyt yleisöä alkuillan ennen varsinaisten tanssien alkua. Eloiltamat on pidetty koko perheen tapahtumana ja ohjelma on sen mukainen.





Prinsessa ruusunen paviljonki.jpg

Prinsessa Ruusunen Kaipolan koulun oppilaiden esittämänä Eloiltamissa. Kuva Mervi Karvinen.

Ravintolasta on vastannut kylätoimikunta viimeisen parin vuosikymmenen ajan. Päävastuullisena on toiminnassa ollut koko ajan Helga Reinikainen, mukana touhuissa aina silloisen kylätoimikunnan aktiivitoimijat. Toisena pitkäaikaisena toimijana voitaneen mainita mm. Mervi Karvinen, joka on kunnostautunut erityisesti koristeiden ja lavasteiden tekemisessä. Mervin käsialaa on myös viime vuosina olleet ilmoitukset ja näyttämön komea taustamaalaus.



Eloiltamat paviljongilla.jpg

Eloiltamat syksyllä 2008. Kuva Kristian Liljeström.

Seuraavassa listassa on joitakin vuosikymmenien aikana toimineita henkilöitä. Kaikille emme tiedä oikeaa vuosikymmentä tai he ovat olleet mukana useana vuosikymmenenä, joten heitä ei ole voitu laittaa oikean sivun alle. Varmasti aktiivisa henkilöitä puuttuu myös listasta, joten jos huomaat virheitä, otamme korjauksia mieluisasti vastaan.

Lippuja ovat myyneet ainakin seuraavat henkilöt:

Pertti Taskinen, Tapio Seppänen, Matti Reinikainen, Eemel Vanninen, Kyösti Sepppänen, Ilari Hintsanen, Eila Seppänen, Hilkka Seppänen, Raili ja Reino Liljeström, Manu Luukainen, Auvo Vanninen ja Ilpo Vanninen


Järjestysmiehinä ovat olleet ainakin seuraavat:

Heimo Taskinen, Pertti Taskinen, Matti Reinikainen, Tapio Seppänen, Teuvo Seppänen, Jari Hulkkonen, Arto Valtonen, Risto Reinikainen, Timo Reinikainen.


Levyn soittajia ovat olleet ainakin seuraavat henkilöt:

Markku Hiltunen, Antero Rautsiala, Matti Reinikainen ja Pertti Taskinen


Ovimiehiä ainakin seuraavat:

Esko Sinkkonen, Erkki Sinkkonen, Tapio Seppänen ja Pertti Taskinen


Tanssien päävastuullisina ovat olleet:

Eemel Vanninen, Eino Kanttel 67-78. 1979 Kiista hoiti itse toiminnan. Kouvolan viihdetoiminta/Eino Lehtinen (1980) jonka jälkeen päävastuullisena on ollut Matti Reinikainen.


Kanttiinia ovat hoitaneet:

Helli Kervinen 30-luvulla, Martta Lind 30-luvulla, Vieno Bovelan -59, Esteri Parri -64, Pauli Pesonen 64-67, Martti ja Annikki Miettinen 67, Rauha ja Pertti Taskinen 67-78, Quvintus Erkki ja Aili (hiihtojaosto) Kaipolan maatalousnaiset, Kylätoimikunta Jokipirtiltä, Kaipolan kylätoimikunta (päävastuullisena Helga Reinikainen)

Pojat ostoksillaPaviljongilla.jpg

Pojat ostoksilla - kuva Eloiltamista 2008, Kristian Liljeström.

Rakennuksia on kunnostettu vuosien varrella tarpeen mukaan. 1995 maalattiin ravintolan lattia ja hankittiin uudet verhot tanssisaliin ja ravintolaan. EU:n Leader-rahoituksen turvin tehtiin uusi huopakatto 1997 sekä kunnostettiin kuistia. 2000-luvulla on rakennettu uusi lipunmyyntikoju sekä uusittu aluetta kiertävää aitaa. Kuluvana kesänä on uusittu uusitaan porras-ja kuistirakennelmia, työssä päämestarina toimi Pertti Taskinen.








Paviljonki siivotaan aina keväisin kyläläisten talkootyönä. Parhaimmillaan mukana on monenikäistä väkeä. Kuva Mervi Karvinen

Lähde:

http://www.kaipolankyla.net/?page_id=110<br